Craft Beer Helsinki täyttää jo 10 vuotta! Itselle siellä vierailusta on muodostunut tietynlainen perinne, minkä seurauksena se on merkitty aina kalenteriini ”pakolliseksi” kesäaktiviteetiksi. Tapahtuma järjestetään Helsingin rautatientorilla, joten paikalle pääseminen on helppoa julkisilla kulkuvälineillä. Kattaus oli tänäkin vuonna mainio – panimoita oli sekä Suomesta että muualta maailmasta reilut 30. Pääsymaksu, jonka hintaan sisältyi myös maistelulasi, oli torstaille ennakkoon ostettuna 9 euroa, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen hinta.
Oluet maksoivat keskimäärin 5-7e 1,5dl ja 8-10e 3dl. Suosin tapahtumassa pieniä (1,5dl) oluita, jotta kykenin maistamaan mahdollisimman montaa erilaista. Hinnoista on todettava, että kun keskimäärin maksoi 6 euroa 1,5 desilitrasta olutta, sai se muistelemaan ”vanhoja hyviä aikoja”, milloin kaikki oli vielä halvempaa. Tämä kuitenkin on turhaa menneiden haikailua, joten käänsin keskittymisen takaisin oluista sekä iloisesta tunnelmasta nauttimiseen! Sää suosi tänäkin kesänä, joten alueella viihtyi pitkään hyvien oluiden parissa. Myös ruokatarjontaa tuli hyödynnettyä nälän herätessä, joten mihinpäs sitä kauniina kesäpäivänä kiirehtisikään. Järjestelyt olivat jälleen toimivat. Lasinpuhdistukseen, myyntikojuille tai vessoihin ei missään vaiheessa muodostunut kovinkaan pitkiä jonoja. Lisäksi pöytätilaa oli paljon ja illan lopuksi sateen iskiessä mahduimme telttakatoksiin sateelta suojaan.
Osalla panimoista oli käytössään vain 2-3 hanaa, joten aivan kaikkia ennakolta maistelulistalle haravoimiani oluita ei valitettavasti ollut tarjolla. Tämä on tietenkin hyvin ymmärrettävää, sillä tapahtuma kestää kolme päivää, joten ei jokaista olutta voi laittaa heti ensimmäisenä päivänä tarjolle. Hapanoluita oli tarjolla eniten ja ne dominoivat tarjontaa ehkä vähän turhankin paljon. Sour on kyllä itselle mieluinen ja kesään oikein sopiva tyylilaji, mutta ettei päivä mennyt pelkäksi hapanoluiden maisteluksi, täytyi ”maistelusuunnitelmaan” tehdä pieniä muutoksia. Muutama itselle täysin uusi panimo tarjosi torstaina vain hapanoluita, joten hapanoluet tuli maisteltua niistä, jotta ei jäänyt uusi panimo kokonaan kokematta. Mikäli panimolla oli taas hanassa jotain muutakin kuin hapanoluita, valitsin aina jotain muuta kuin hapanoluen.
Kaiken kaikkiaan listalle kertyi iso joukko erittäin hyviä itselle uusia oluita. Alla (satunnaisessa järjestyksessä) sellaisia, jotka jäivät erityisen positiivisesti mieleen:
- Hiisi – Dark Lager (6%), 9. Aika ajoin on tärkeää muistaa sanoa äänen, että Suomessa tehdään erinomaista käsityöolutta ja valmistuksessa kokeillaan rohkeasti erilaisia oluttyylejä. Hiisi on Jyväskylän lahja suomalaiselle pienpanimokentälle ja on pitkän linjan toimijana jo vakiintunut ja varmasti monille tuttu nimi. Minulle Hiisi tarkoittaa takuuta laadusta, enkä muista heiltä maistaneeni yhtään huonoa olutta. Taas kerran maku oli kohdallaan ja heidän tarjonnastaan löytyi sellainen olut, jota en vielä ollut aiemmin maistanut. Dark lager oli jälleen taattua Hiisiä – maukas laatuolut, jota olisi voinut mieluusti nauttia isommankin lasillisen!
- Revenant Brewing Project – Duality (12%), 10. Revenant on kuopiolainen kiertolaispanimo, joka on vielä melko tuore toimija. Nettisivujensa mukaan he ovat valmistaneet ensimmäisen oluensa lokakuussa 2023. Maistoin heiltä imperial stoutin nimeltään Duality. Olut vangitsee heti aromaattisella, hieman paahteisella tuoksullaan. Maku on täyteläinen ja lopuksi sopivan makea, pitäen sisällään hentoa siirappisuutta. Makeudestaan huolimatta olut ei käänny liian imeläksi. Vaikka välillä on tylsä kehua ”imppistoutteja”, niin kyllä tätä on vain kehuttava – aivan erinomainen olut!
- Factory Brewing – Beyond Youth (11,5%), 10. Keravalainen pienpanimo, joka on niinikään keravalaisen Etko Brewingin tytäryhtiö. Heiltä maistossa oli Quadruple Ipa – oluttyyli, jota ei kovin usein ole tullut maistettua. Erittäin vahva olut, mutta alkoholipitoisuus ei lipsahtanut mausta läpi, sillä oluen runko on riittävän vahva ja tukeva. Tuhdin rungon kaverina löytyy sopivan reipas humalointi, joka tarjoaa riittävästi katkeroa tuoden makuun sopivaa särmää. Tämä toimi erinomaisesti!
- Willibald – Cloak & Dagger (7,8%), 9. Panimo Ontariosta Kanadasta, joka jäi mieleen paitsi itselle uutena panimona, myös hyväntuulisena ja iloisena kohtaamisena. Siksi heidän tiskillään tuli käytyä useampaan kertaan. Mieleen jäi erityisesti tämä imperial Ipa, jonka he ovat tehneet yhteistyössä toisen paikalla tapahtumassa olleen kanadalaispanimon, eli Messoremin kanssa. Sopivan tuhti runko, johon humalointi tuo kivan vivahteen, eikä maku jää liian tasapaksuksi. Jos jotain olisi kaivannut lisää, niin hieman lisää katkeroa humalointiin. Kuitenkin erittäin hyvä olut jo sellaisenaan!
- Messorem – De L’Autre Côté V.6 (6,7%), 9. Tämä Canadan Montrealista tuleva panimo hurmasi Willibaldin tapaan iloisella ja ystävällisellä kohtaamisellaan ja myös oluet olivat maukkaita! Myös Messoremin tiskiltä tuli haettua useampi olut maistoon, mutta erityisesti tämä vakuutti. Tyylilajina West Coast Ipa, jonka makuprofiili on tyypillisesti melko tasaisen tunnistettava, ilman sen suurempia vivahteita. Niin myös tässä oluessa, mutta toisaalta kun sen tekee hyvin, niin onhan se myös hyvää!
Olipa taas mukava CBH, ensi kesänä uudestaan!
atenolutlista.com 
Leave a comment